Kangasniemen kunnallislehden artikkeli 17.8.2023, toimittanut Arja Hokkanen, kuvat Arja Hokkanen
Harlu-seuran 75-vuotisjuhlissa paljastettiin muistomerkki Karjalan evakoiden elämäntyön muistamiseksi
Harlu-seuran75-vuotisjuhlissa muisteltiin matkoja rajantakaiseen Karjalaan-Evakkous
Kuorolaisia Harlu-seuran 75-juhlilla paljastetun Karjalan evakoiden elämäntyön muistokiven takana kanttori Natalia Ikosen kanssa.
16.8.2023 13:01 | Päivitetty 21.8.2023 14:37
Elina Junni ja Jouko Hämäläinen, molemmat evakoita Karjalasta, saivat kunniatehtävän eli muistokiven paljastamisen. Juha Repo (oik.) soitti fanfaarin. Seppo Nissinen kantoi Suomen lippua ja Kari Haikarainen Harlu-seuran lippua.
Sunnuntain ohjelma oli yhtä juhlaa kello yhdeksästä alkaen pitkälle iltapäivään. Monet juhlaan osallistuneista olivat pukeutuneet kansallispukuun, feresiin tai muuhun juhla-asuun. Keli suosi ja sai Kangasniemen näyttämään sitä kaikkein kauneinta puoltaan karjalaisten kesäjuhlassa. Lipunnoston ja muistomerkin paljastuksen jälkeen väki siirtyi kirkkoon Karjalaisen kansan messuun. Osa hyödynsi mahdollisuutta osallistua Torikulmassa pidettyyn ortodoksiseen liturgiajumalanpalvelukseen, jossa palveli isä Mikko Mentu Saimaan ortodoksisesta seurakunnasta.
Harlun kirkon alttaritaulu oli Karjalaisen kansan messun ajan nähtävillä kirkon etuosassa. - Omassa alttaritaulussamme oikealla Jeesus on ihmisten ristiinnaulitsema ja vasemmalla entisen Harlun kirkon alttaritaulussa Jeesus armahtaa syntisen. Näitä katsoessa kokee vahvasti armontunteen, Leena Haikarainen kertoo.
Harlun kirkon alttaritaulu oli karjalaisen kansan messun ajan nähtävillä kirkon etuosassa. - Omassa alttaritaulussamme oikealla Jeesus on ihmisten ristiinnaulitsema ja vasemmalla entisen Harlun kirkon alttaritaulussa Jeesus armahtaa syntisen. Näitä katsoessa kokee vahvasti armontunteen, Leena Haikarainen kertoo. Arja Hokkanen
Kanttori Natalia Ikonen soitti Karjalaisen kansan messun alussa ja lopussa käsikelloilla mukaelman Konevitsan kirkonkelloista.
Päiväjuhlassa juhlapuheen piti Eeva Oehlandt, joka on kirjoittanut trilogian oman sukunsa vaiheista. Puheessaan hän käsitteli mitä evakkous merkitsee, miltä se tuntuu ja kuinka se näkyy vielä yli sukupolvien. Ukrainan sodan myötä asia on jälleen ajankohtainen ja kipeä. Kun ihmiset pakotetaan lähtemään pois juuriltaan kestävät sen jättämät jäljet pitkään ja vaikutukset kertautuvat.
– Jokaisen yksittäisen ihmisen kohdalla menetys on aina yksilöllinen ja ainutkertainen. Ja jokaisen yksittäisen ihmisen menetys kertautuu, kun se summataan perheen, suvun, naapuruston, kotikylän ja lopulta koko kansan menetysten tasolle, hän totesi.
Oehlandt arvosti sitä, että juhlapäivänä paljastettu muistokivi seisoo yhdessä isovihan, vapaussodan ja talvisodan muistomerkkien kanssa arvokkaassa seurassa.
Karjalaisen kulttuuriperinnön vaalimisessa on kyse myös Kangasniemen historiasta ja kangasniemeläisyyden vaalimisesta.
Kimmo Kainulainen
– On tärkeää, että myös siviilielämän osuutta ja merkitystä sodissa ja siitä toipumisessa kunnioitetaan muistomerkein, hän muistutti.
Harlu-seuran puheenjohtajan Hannu Kervisen sanoin: ”Tupa oli lähes täysi”. Juhlan lopussa yleisö lauloi Maamme-laulun.
Juhlassa kuultiin onnittelutervehdykset seurakunnalta ja kunnalta, jotka molemmat ovat olleet tiiviisti tekemisissä Harlu-seuran kanssa. Seurakunnan tervehdyksessä Pekka Särkiö kertoi Harlun noin 7000 asukkaasta noin kahdensadan saapuneen Kangasniemelle. Heidän jälkipolviensa myötä karjalaisten määrä täällä on runsastunut ja näin karjalainen aktiivisuus säteilee tänne Savoon.
– Luovutetuilla alueilla käyneet ovat löytäneet entisten kotiensa sijoilta rakennusten peruskiviä. Rakennukset ovat hävinneet, peruskivet säilyneet. Joidenkin kivien juurelle on jäänyt elämään karjalanruusu. Tänään paljastetussa muistomerkissä on talon peruskivi ja karjalanruusu sen vierellä muistuttamassa mikä tilanne on. Katsomme kiitollisina menneisiin polviin muistaen heidän elämänuskoaan, sitkeyttään ja uskoaan Jumalaan. Menneet polvet antavat meille tärkeän opetuksen, että kaikesta selvitään myös tästä eteenpäin, Särkiö sanoi.Kunnanjohtaja Kimmo Kainulainen kiitti Harlu-seuraa tämän tekemästä arvokkaasta sivistystyöstä.– Karjalaisen kulttuuriperinnön vaalimisessa on kyse myös Kangasniemen historiasta ja kangasniemeläisyyden vaalimisesta. Kulttuuriperinnön tuntemus ja sivistys antavat meille valmiuksia ymmärtää toisia ihmisiä ja erilaisia kulttuureja. Tuon ymmärryksen perusteella myös maailmankuvamme hahmottuu, Kainulainen totesi.
Yhteislaulujen lisäksi tunnelmallisia musiikkiesityksiä tarjosivat Kannaksen pojat ja Trio Evakkojen pojat. Kannaksen pojat -yhtyeessä esiintyivät Juha Repo, Tuiki Järvensivu ja Johanna Lantto. He esittivät kappaleet Kannaksen poikia, Mantsurian kukkuloilla ja kolmantena Tuiki Latvalan korkealta ja upeasti laulaman Theo Mackeben säveltämän Warum.
Trio Evakkojen pojat kokoonpanossa lauloivat Harlu-seuran puheenjohtaja Hannu Kervinen sekä Jouko ja Timo Palvimo. He esittivät kappaleet Meripojan breivi, Joutsenet ja Kotimaamme ompi Suomi. Ennen kotiinlähtöä isä Mikko Mentu ja kanttori Maria Mentu lauloivat juhlaväelle matkasiunauksen.
Anja Manninen toi juhlanäyttelyyn kaksi Aino-tätinsä mukana Harlusta matkannutta käsilaukkua. Musta laukku sisälsi tärkeimmät dokumentit, kuten henkilötodistukset ja ostokortit.
Juhlapäivän aikana monet muistelivat Harluun tai muualle rajantakaiseen Karjalaan suuntautuneita reissuja.
– Minä taas en meinannut mennä sinne enää ollenkaan. Holopaisen Jussi kävi Anja-siskoni kanssa siellä. Jussi oli jättänyt minulle kirjeen sinne mummolaan kiven alle ja sai sillä keinoin minut houkuteltua lähtemään. Sen jälkeen en oo käyny kuin nelisenkymmentä kertaa. Nyt ei ennää pääse, totesi Jouko Hämäläinen.
Hän on tehnyt tutkimustyötä ja karttoja alueesta. Talvisodan sytyttyä hän matkasi samassa junassa kuin alttaritaulu.
Jouko Hämäläisen sisar Anja Manninen (os. Hämäläinen) ei ollut vielä syntynyt talvisodan aikaan, mutta jatkosodan aikaan hänkin ehti asua monessa osoitteessa, joista ensimmäinen Oulun lähellä. Manninen toi juhlan ajaksi kunnantalon aulaan näytille kaksi hänen Aino-tätinsä tallessa pitämää laukkua. Toinen on tuohinen kirkkolaukku ja toinen mustaksi maalattu paperinarukankaasta valmistettu käsilaukku.
– Kaikesta on ollut pulaa ja siksi kangasta on kudottu paperinarustakin. Nuoret tytöt laitettiin evakkomatkalle karjan kanssa ensin talvella ja sitten toisella kertaa kesällä. Ainon isä oli jo vanhempi mies ja hän kulki hevosen kanssa kärrissään lypsyastiat. Tässä mustassa laukussa Aino-täti kuljetti tärkeät paperit mukanaan ja ne ovat yhä säilyneet, Manninen kertoi.
Juhlaan Manninen puki päälleen feresin eli kansanpuvun, jota käytettiin sekä arjessa että juhlassa asusteita muunnellen. Hänen miehensä sisar Siiri Heiskanen ompeli Mannisen käyttämän feresin ja varmaan yli viisikymmentä muuta feresiä sen lisäksi. Onneksi on edelleen juhlia, joissa niiden kauneudesta saa nauttia muutkin kuin puvun omistajat itse.
Päivitetty 21.8. klo 14..37. Korjattu Tuiki Latvalan sukunimi Tuiki Järvensivuksi.